Musta piti tulla jumppaope
Pirjo on ajanut Jyväskylässä taksia 1970-luvun lopulta lähtien. Työura taksin rattiin tuli hieman yllättäen.
Musta piti tulla jumppaopettaja ja kävin jopa liikunnan pääsykokeissakin, mutta en päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään. Isäni toimi taksiyrittäjänä ja olin aina ajatellut, että autan isää heti, kun olen tarpeeksi vanha. Isä sai sairauskohtauksen, joten ajauduin tuuraamaan häntä jo tosi nuorena.
Tuolloin naispuolisia taksinkuljettajia oli vain muutamia. Ala on edelleen melko miesvoittoinen, mutta tänä päivänä ei ole lainkaan erikoista, että taksiyrittäjänä on myös naisia.
Isä ei päästänyt toiseen työvuoroon
Tuohon aikaan oli hyvin perinteistä, että taksinkuljettajan ura alkoi vanhempien kautta. Ensin kuljettajana vanhempien taksiin ja siitä lopulta itsenäiseksi yrittäjäksi. Näin kävi Pirjollekin.
Elettiin kesän alkua ja lähdin yövuoroon töihin. Jännitti aivan hirveästi. Minulla piti olla 2 yövuoroa putkeen, mutta nukuin seuraavana päivänä neljään asti ja toiseen vuoroon lähtiessä isäni sanoi, etten voi noin tokkuraisena lähteä töihin, joten hän meni itse ajamaan toisen vuoroni. Olen aina ollut huono valvomaan öitä.
Ensimmäisenä autona hän pääsi ajamaan isänsä Volvoa vuoden 1976 kesällä. Osoitteita etsittiin tuohon aikaan ”Löydä Perille” -nimisen lehtiön avulla, vaikka niitä kyllä opeteltiin paljon myös ulkoa.
Muistan vieläkin, kuinka paljon uran alkuvaiheilla pänttäsin osoitteita ja opettelin yhdistelemään niitä päässäni. Siihen aikaan ei ollut navigaattoreita, joita käyttää apuna.
Taksinkuljettajat ovat aina pitäneet huolta toisistaan
Vaikka naispuolisia taksinkuljettajia oli todella vähän, ei se näkynyt Pirjon työssä mitenkään poikkeavana, vaan aina on tultu hyvin toimeen sekä kollegoiden, että asiakkaiden kanssa. Uran aikana on ollut monia asiakkaita, joiden kanssa tulee niin hyvin juttuun, ettei toivoisi kyydin loppuvan ikinä.
Uhkaavia tilanteita ei pitkälle uralle ole juurikaan mahtunut, vaan työ on ollut Pirjon mielestä aina turvallista. Parasta työssä on ollut työtoverit, jotka ovat aina pitäneet huolta toisistaan.
Kerran 80-luvulla joku mies tuli todella aggressiivisesti tivaamaan, miksi olen hänen pihallaan. Ehdin jo hetken pelätä, että miten pääsen tilanteesta pois. Tämä aggressiivisesti käyttäytyvä mies oli tullut paikalle aikaisemmin taksilla ja hänet tuonut kuljettaja oli nähnyt myös minun tulevan pihalle. Kollega oli jäänyt nurkan taakse varmistamaan, ettei minulle käy kuinkaan. Ilmeisesti asiakas oli käyttäytynyt jo hänellekin aggressiivisesti, kun hän osasi ennakoida tilanteen.
Nykyisin autossa on hätäpainikkeet, jota painamalla tilanteesta menee tieto sekä kollegoille, että taksikeskukseen. Mikäli taksikeskus ei saa autoon yhteyttä, poliisi menee tarkastamaan tilanteen. Yleensä hätäpainiketta painaneen luona on ensimmäisenä joku lähistöllä olevista työtovereista.
Kerran olin pysähtynyt bussipysäkille käyttääkseni puskaa vessana. Olin hyvin syrjäisessä paikassa vanhan Laukaantien varressa, jotta voisin varmasti olla rauhassa. Tullessani takaisin autolle oli toinen taksi pysähtynyt tarkastamaan, että minulla on kaikki kunnossa. Kyllä silloin nuorta tyttöä hävetti, vaikka oli tietysti posiitivista, että toisista pidetään huolta. Onneksi sittemmin autoihin tuli hätänappi oikeita hätätilanteita varten.
Pitäisi varmaan hommata joku toinenkin ammatti
Vaikka työtä taksin ratissa on kertynyt jo useampi vuosikymmen, on välissä ehtinyt tekemään muutakin.
Olin ajanut taksia 9 vuotta, kun mietin että pitäisi varmaan hommata joku toinenkin ammatti. Opiskelin merkonomiksi ja lähdin Kyprokselle töihin. Olen kokeillut myös taksinvälitystä ns. ula-taksin aikana. Meillä oli oma taksikeskus Tapionkadulla, jossa välitimme radiopuhelinten avulla kyytejä. Siihen aikaan oli melko tyypillistä, että välitystoimintaa oli pyörittämässä kuljettajien perhettä ja muuta sukua.
Pirjolle ja kaikille muillekin taksinkuljettajillemme Jyväskylä on tullut hyvin tutuksi vuosien varrella. Pirjo ei kaipaa vanhasta Jyväskylästä mitään, vaikka Jyväskylän seutu onkin muuttunut paljon viime vuosien aikana. Onneksi paikallinen Jytaksi kuitenkin pysyy!
Jytaksin markkinointitiimi, Severi ja Lyyti
Heräsikö ajatuksia? Ota yhteyttä markkinointi@jytaksi.fi!